okei nyt kyllä

Okay hei nyt let's get this done, kyllä, aion nyt päivittää mitä täällä on tapahtunut viimeseen pariin kuukauteen. Ja koska on hankalaa jakaa sitä mitä mulle suurimmaksi osasaksi kuuluu kun se on internettiä. Eityisesti youtubea, niin on pakko keskittyä näihin IRL tapahtumiin ikävä kyllä.. Ohan nekin jotain. Japania, joka vähän niikun on tän blogin id3a tai jotain ehkä

HIROSHIMA

 Afs:n matka、joka on joka vuosi sama, oli tälläkin kertaa yllätys yllätys Hiroshima.
Mikä oli oikeasti yllättävää, oli se miten jotenkin kotoisa ja mukava kaupunki Hiroshima oli, eteenkin rauhanpuisto. Äärimmäisen kaunis ja vaikuttava kokemus vierailla. Saatiin kunnia tavata jopa kaksi atomipommista selviytyjää, kummatkin mitä herttaisimpia vanhoja ihmisiä. Toinen on tämä nainen yllä joka opetteli englantia vain saadakseen kertoa tarinaansa suoraan japania taitamattomillekin, ja japanilaisten huonon englannintason tuntien oli häkellyttävää miten korkeatasoista englantia saatiin kuulla. Koko tunnin esitelmä oli täysin ymmärrettävää englantia ja oli uskomatonta kuulla tämän naisen tarina, sodasta jo kauan ennen atomipommia, heti pommista seuranneet kauhut ja syyllisyys veden antamisesta uhrille joka lopulta johtikin tämän kuolemaan, lopulta leima mikä atomipommituksen uhreille jäi. Selviytyjiä sanottiin epäpuhtaiksi ja rumien arpiensa takia näiltä evättiin pääsy esimerkiksi julkisiin kylpylöihin. Voi vain kuvitella millaista oli ensin selvitä itse pommista ja todennäköisesti menettää ystäviään ja perheen jäseniään ja sitten joutua kohtaamaan kaikenlaisia ennakkoluuloja ja suoranaista syrjintää. Vasta kun viimein näistä asioista alettiin puhua tämä nainen kertoi vapautuneensa kymmeniä vuosia jatkuneista painajaisista ja hirveistä mielikuvista. Ihan uskomatonta.

Toinen tapaamamme vanhus istui taas yksin puiston kahvilassa ja jututti kaikkia lähelle istuutuvia. Tämän miehen tarina otti kanssa ihan tosi sydämmestä. Tämä istuu siis joka päivä siinä kahvilassa, samalla tuolilla, sillä juuri siinä oli hänen vanha talonsa oli, jossa pommituksen aikaan tämän koko perhe menehtyi. Poloisella oli hieman herkkä muisti ja mekin saatiin kuulla tuo tarina parikin kertaa. Kyseli kanssa kaikkea että mistä ollaan kotoisin ja keroi omista retkistään. Olisi ihan tosi tehnyt  mieli halata.

Ainoa pommituksesta elvinnyt rakennus, nykyään puiston maamerkki

Soitettiin kaikki vuorollaan rauhankelloa

Sadakon muistolle tuhat paperikurkea <3

 Ja matkattiin me muuallekkin. Kolmenpäivän reissuhan se oli. Raitiovaunulla tietenkin kun se oli niin kätevä!

muun muassa lasimuseoon jossa itsekkin saatiin puhaltaa tuulikellot

 Miyajima oli ihana pikku saari täynnä peuroja ja maailman parhaita lihanyyttejä. Myös pitkästä aikaa pääsin kahlaamaan paljain jaloin meressä, vaikka sen jälkeen ne temppelin vartijat olikin haluttomia päästämään sisätiloihin..

on our way to rule the world

Matkalla kotiin eväiden kera tottakai! Viimeisiä kertoja heiteltiin myös tän rekten tärkeimmäksi muodostunutta lausetta　かわいいでしょう？

Meikäläisen lempitemppeli ikinä

TOKYO

 Afs 100v. Mitä jos mentäis Tokioon. Jee kiitos kyllä. Oli muuten tosi muodolliset pippalot. JA MIKÄ PAHINTA TEMPURA LOPPUSI KESKEN! JUST ENNEN MINUA! PIRUN LOZZY!!!
Ah niin juu, tavattiin tosiaan myös Japanin keisarin pikkuveljen vaimo tai jotain sinneppäin anteeksi en muista enkä jaksa tarkistaa. Mutta vaihdettiin pari sanaa. Eli no nää oli aika isot juhlat, ja tärkeet myös.
Jotenki olin kuitenki olettanu että sinne tulis porukkaa aika laajalta alueela Japania kun mekin kerran Gifusta köröteltiin luotijunalla kylläkin tulemaan mutta huomasin olevani hyvin väärässä. SIELLÄHÄN KAIKKI PIRU VIE TUNSI TOISENSA KU OLTAIS OLTU LAPSUUDENYSTÄVIÄ VUODESTA MIINUS VIISTOISTA!! No Maihan oli tietenki kuin kotonaan, se ihmisnero, joten vaa minä ja aussiystävämme oltiin vaan ihan awkeina eikä oikeen uskallettu soluttautua omiemme joukkoon (jokaisella maalla oli oma ryhmänsä, tai suomi oli osa pohjoismaita ja silleen) No siitä rohkaiduttuani menin sinne ja näinkin jo tuttuja naamoja ja ilahduin ja aattelin siinä alkaa vaihtamaan kuulumiasia.
Uusi ongelma. Suomi. Ei onnaa. Ei millään. Eihän siinä pitäis olla mitään outoa ja kyllä mä skypessä osaan aina ihan ookoo okei suomea puhua. Tällä kertaa oli pakko vaihtaa englantiin. Onnekseni meidän kummankin. Ja itseasiassa meidän koko neljän hengen suomiporukan kanssa. Aivan naurettavaa! Koko neljä tuntia ja vähän päälle meistä ei kukaan toistuvista yrityksistä huolimatta osannut tai pystynyt puhumaan suomea paria lausetta pidemmälle. Me yritettiin ihan tosi. Koko iltana ainoa suomi mitä puhuin oli italialaiselle returneelle joka oli viettänyt vuoden suomessa. Ja vieressäni olevalle Suville kommunikoin tietenkin englanniksi. Elämä on välillä jännää.. Mutta oli hauksaa tavata kaikkia! Mainittakoon että muilla ihmisryhmillä ei ollut tälläista ongelmaa äidinkielensä kanssa.

Lounasta

Fancy hotel fancy me

my host mother is a treasure letting me wear that

 Lopuksi tältä päivältä Kimono selfieitä. Kioton salaisuus matka ei mahtunut tähän, mutta ehkä senkin puristan vielä tänään.. Viimeiaikoina ei oo ajoissa nukkumaa menemine hotsittanu muutenkaan.

故郷のにおいは苦しいときにも笑わせてくれる～